Hallitus hakee lisätehoja opiskeluun - huolestuttavin keinoin

Verkkouutiset otsikoi taannoin:

Hallitus hakee lisätehoa opiskeluun

Otsikko ja artikkelin perusidea totta kai on piristävä ja uudistushenkinen, mutta kaikessa lyhyydessään siitä on luettavissa eräitä yliopistojen autonomiaa ja opiskelijoiden tasa-arvoa vahingoittavia piirteitä, jos se väkisin toteutetaan:

Hallituksen budjettiriihessä päättämiin uudistuksiin kuuluu muun muassa ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien suosiminen valinnoissa lisäämällä ylioppilastutkinnon painoarvoa sekä siirtämällä korkeakouluopintoja jo suorittaneet erillisvalintakiintiöön.

Tämä ei saisi merkitä pääsykokeista luopumista niillä aloilla, joilla yliopistot katsovat pääsykokeet tarpeellisiksi. Lisäksi tulisi, kuten aiemmin olen todennut, pitää huolta siitä, ettei ammattikorkeakoulun valitseva polta siltoja takanaan päästä suorittamaan myöhemmin maisterintutkintoa ilman lisähaittoja, kuten vaikeampaa pääsyprosessia tai lukukausimaksuvelvoitetta. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei voi kaikissa tapauksissa pitää mielekkäänä maisterintutkinnon vaihtoehtona, koska sen merkitys ja viralliset ja epäviralliset meriitit työn- ja virkojen haussa sekä mahdollisuudet edetä sen perusteella työ- tai virkauralla ovat epäselvät. Yliopistotutkintoihin ei tule laittaa mitään lukukausimaksuja, ei ensimmäistä tai toistakaan tutkintoa varten.

Opintojen rakennetta aiotaan muuttaa niin, että opiskelijoilla on mahdollisuus valmistua nopeammin. Korkeakouluissa opintotuen myöntäminen muutetaan kaksiportaisen tutkinnon mukaiseksi. Asumislisäkuukaudet lasketaan tukiaikaan. Myös opintojen seurantaa uudistetaan.

Tämä on kaikilta muilta osin hyvä, paitsi ensimmäisen virkkeensä osalta. Se ei nimittäin saisi merkitä kompromissia suomalaisten maisteriohjelmien vaatimuksissa ja tasossa. On erityisesti huomattava, että monia ulkomailla suoritettuja putkitutkintomaisempia maisteriohjelmia koskevat mm. seuraavat haitat:

• Liian vähäinen opiskeluajan oman alan työkokemus ei anna tarpeeksi valmiuksia työelämään ja työllistyä hyvin. Tämä on ollut erityisenä ongelmana Ison-Britannian eräissä nelivuotisissa maisteriohjelmissa.
• Jotkut liian kevyeksi katsotut maisteriohjelmat muuallakaan EU:ssa eivät ole olleet hyväksyttävissä Suomessa päteviksi maisterintutkinnoiksi, vaan rinnastettu esimerkiksi "vain" kandidaatintutkintoon. Tiedän asiaa koskevan tapauksen koskien erästä arvostettua saksalaista yliopistoa.
• Jotkut eurooppalaiset yliopistot kärsivät akateemisesta korruptiosta, jossa pimeillä rahasuorituksilla voi nopeuttaa valmistumista ja hyvien arvosanojen saantia. Ongelma on tyypillinen Itä- ja etelä-Euroopassa.

Yliopistoille opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) lupasi 160 ja perusopetuksen laadun kehittämiseen 80 miljoonaan euroa lisää rahaa.

Tämä on hyvä juttu, muttei velkarahalla toteutettuna. Tälle pitäisi nykyisen taloudellisen tilanteen huomioiden, budjetissa löytyä vastapaino tuloverojen, kulutusverojen, kiinteistöverojen tai minkä tahansa sopivan veroasteikon korotuksesta. Kestämätön velaksi eläminen pakottaa vain riisumaan koulutusinvestointejakin paniikissa seuraavilla hallituskausilla.