Venäjän ja Suomen lastensuojelukiistasta

Viime aikoina on ollut otsikoissa Venäjän puuttuminen joihinkin Suomen sosiaaliviranomaisten hoitamiin lastensuojelutapauksiin, tyypillisesti huoltajuusriitoihin ja huostaanottoihin, mikä on nähty paluuksi suomettumisen aikaan ja rinnasteiseksi Neuvostoliiton tapoihin aikanaan painostaa Suomea erilaisilla diplomaattisilla tavoilla. Mielestäni tässä kuitenkin on kysymys hieman eri asiasta.

Kukin maa huolehtii tyypillisesti jossakin määrin omien kansalaistensa eduista myös ulkomailla. Näinollen tapauksissa, jossa jollakin Suomen lastensuojeluviranomaisten toimenpiteiden kohteena olevalla lapsella tai hänen jommallakummalla vanhemmallaan on Venäjän kansalaisuus tai Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuus, on heillä kansainvälisten diplomaattisten käytäntöjen mukainen oikeus olla yhteydessä asiasta Venäjän edustustoon ja saada sieltä tarvittaessa oikeusapua. Vastaavasti Suomen ja Euroopan Unionin edustustot neuvottelevat vastaavista tapauksista alueensa ulkopuolella.

Tunnistan asiassa myös kaksi erillistä ongelmakenttää, joista yksi on se, ettei Venäjä ole liittynyt kansainväliseen lapsikaappauksia käsittelevään sopimukseen, jonka lähtökohtana on se, että maat pyrkivät muodostamaan yhteisen mielipiteen kunkin lapsen huoltajuuskysymyksistä ja tarvittaessa huolehtimaan kaapattujen lasten laillisesta palautuksesta ja riitojen ratkaisemisesta. Tällaisten sopimusten perusteella on lapsia luovutettu Suomesta lailliselle huoltajalleen ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja vastaavasti lapsia on saatu palautettua takaisin Suomeen.

Toinen ongelmakenttä on se, että jotkut suomalaiset lastensuojeluviranomaisten toimenpiteet eivät täytä oman maamme lastensuojelulakia eikä kansainvälistä lasten oikeuksien sopimusta ja ovat epäeettisiä. Erityisen ongelmallisia tässä suhteessa ovat etävanhemmista vieraannuttaminen, aiheettomien huostaanottojen purkamisen hankaluus ja sukulaissijoituksen ja laillisen (etä)vanhemman ohittaminen sijoituspäätöksissä. Tulevaisuudessa kansanedustajilta on toivottava ryhtiä olla päästämättä joidenkin intressiosapuolten tuputtamaa pakkoadoption helpottamista maamme lakeihin. Milloin tällaiset sattuvat koskemaan suomalais-venäläisiä lapsia, ei voi odottaa, että Venäjä edustustoineen olisi hiljaa.