Opetusministeriö sotkeutuu nyt yliopistojen valintaprosesseihin

Nyt yliopistokirjoittelu muuttuu jo perättäiseksi trilogiaksi. Opetusministeriö on aiemman "koulutusvienti/lukukausimaksu"-mietintönsä lisäksi teetättämässä myös uutta mietintöä, jonka mukaan yliopistojen pääsykokeista pitäisi luopua. Ote HS:sta:

Opetusministeriön työryhmä aikoo ehdottaa yliopistojen pääsykokeista luopumista. Aamulehden haastatteleman työryhmän vetäjän mukaan pääväylä yliopistoihin olisi tulevaisuudessa yhteishaku. Yhteisvalinnassa hakijat, joilla on jo opinto-oikeus johonkin korkeakouluun, eroteltaisiin omaksi ryhmäkseen,

Uudistuksen tavoite on nopeuttaa opiskelijoiden pääsyä työmarkkinoille. Yliopistoilla on kuitenkin oikeus itse päättää, miten ne valitsevat opiskelijansa.

Työryhmä luovuttaa muistionsa opetusministeri Henna Virkkuselle (kok) ensi kuun puolivälissä. Siihen sisältynee myös ehdotus siitä, että yliopistoihin ei enää haettaisi lukemaan tiettyä oppiainetta.

Tällä hetkellä tiedot koko ehdotuksen sisällöstä ovat vaillinaisia. Jos kysymyksessä on vain ylläolevan tekstin hengessä suositus siitä, että yliopistot voisivat omalla päätöksellään käyttää valintaprosessissa ylioppilaskoetta ja yhteishakuja tai sitten painottaa pääsykokeeseen perinteiseen tapaan, niin se on OK. Jos sen sijaan kysymys on pelottavasti taas siitä, että ministeriö aikoisi kävellä yliopistojen autonomian yli ja pakottaa pääsykokeista luopumiseen, seuraisi siitä pahoja ongelmia kaikkein vaikeapääsyisimmillä aloilla, kuten lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Pelkän ylioppilastutkintopohjaisuuden haittoja:

• Koe ei mittaa esimerkiksi mainittuja lääketieteellistä ja oikeustieteellistä tiedekuntaa varten tarvittavaa kypsyyttä ja erikoisosaamista, ainakaan niin, että nykyinen ankara karsinta ja suhteellisen pieni sisäänotto olisivat mahdollisia.


• Ylioppilaskirjoituksissa epäonnistuneen on vaikeampi yrittää päästä sisään uudella yrityksellä kuin pääsykokeissa epäonnistuneen.

Voi tietysti olla, että nämä haitat ovat joillekin itsetarkoitus. Nimittäin yhdistettynä lukukausimaksujärjestelmään ja lyhytnäköiseen bisnesajatteluun, voisi kuvitella, että joidenkin haaveissa siintää järjestelmä, jossa yliopistot eivät niin herkästi torjuisi tarpeeksi maksukykyisiä asiakkaita uusia opiskelijoita.

Mainittakoon tässä sivussa, että ainakin joissakin niistä yliopistoista, joissa uuden yliopistolain mukainen yritysrahoitus on jäänyt huonommaksi, ajaudutaan liikemaailman tyyliin YT-neuvottelujen ja työtaistelujen kierteeseen. Tilanne voi nopeasti mennä niissä opiskelevien oikeusturvan kannalta kestämättömäksi, jos esimerkiksi kokonaiset lukukaudet ja kurssikokonaisuudet menevät pilalle itsestä riippumattomista syistä kurssien keskeytyessä yliopiston rahapulaan tai henkilökunnan lakkoihin.