Opintojen talousongelmia selvitettävä

Jatkan tällä kirjoituksellani edellisen teeman aihetta, yliopistojen rahoitusta. Edellisessä kirjoituksessani ja sen kommenteissa, totesin lukukausimaksut huonoksi ratkaisuksi yliopistojen rahoitusvajeisiin ja yhdyn siihen lukuisien suomalaisten näkemykseen, jonka mukaan yliopistojen lukukausimaksut vaarantavat tasa-arvon ja "kehittävät" yhteiskuntaa luokkayhteiskunnan suuntaan.

Tämän ongelman duaaliongelma on se, että nykyisessä järjestelmässä on tiettyjä rakenteellisia vikoja, joista ylioppilaskuntaosapuoli ei ole ollut valmis rehellisesti keskustelemaan. Olennaisin ongelma, josta eroon pääseminen vapauttaisi ratkaisevasti rahaa jaettavaksi yliopistoissa hyödyllisemmin, olisi lukukausien aikaisen tutkintoon kuulumattoman työnteon vähentäminen.

Tiedän tapauksia, joissa 1-3. vuosikurssin yliopisto-opiskelijat käyvät töissä kaupan kassalla ja joutuvat siksi olemaan pois luennoilta ja laskuharjoituksista ja reputtavat kursseja solkenaan. Nämä alkuvuodet olisivat kaikkein kriittisimpiä opiskelijalle saada perusopintonsa valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja luoda tutkinnolla tavoiteltava oman alan ammattitaidon välttämätön pohja. Tämän jälkeen työt olisi jo helpompi sommitella opintoja tukevaksi, esimerkiksi niin, että saisi kandidaatintyötä varten olevan harjoittelupaikan palkallisena ja varmistaisi, ettei työnteko kohtuullisessa määrin tehtynä ainakaan veisi opintoja täysin sivuraiteelle ja väärään suuntaan.

Ylioppilaskuntajärjestöt ovat joskus ihannoineet lukukausi-aikaista työntekoa vastuun ottamisella itsestään ja rahan ansaitsemisesta omalla työllään lainanoton sijasta. Ongelmana on kuitenkin se, että opintojen viivästymisestä seuraavat menetykset valtiolle ovat paljon suurempia kuin mitä joillakin lukukausiaikaisilla tutkintoon kuulumattomilla töillä läheskään ansaitsee. Ei ole ihme, että taloustilanteen ollessa kireä, näitä työryhmälausuntoja, jotka sisältävät maksullisuuden ja opintolainapainotteisuuden keppiä, tulee tiheään, koska ne koetaan tietynlaisiksi ratkaisuiksi.

Ehdotan ylioppilaskuntajärjestöille myös neuvotteluosapuolena realismia ja sitä, että he tarjoaisivat mallin, jossa opintotuen tehokas alku- ja suoritepainotteisuus varmistaisivat sen, että opintojen alkuedellytykset eivät heti olisi joidenkin kohdalla kuralla. Myös kysymykseen pääkaupunkiseutua riivaavasta opiskelijoiden alkuvaiheen asunnottomuudesta tulisi saada mahdollisimman pian kestävä ratkaisu. Siinä menee äkkiä lukukausi tai lukuvuosi harakoille, kun joutuu järjestelemään asuinpaikkaa monimutkaisen kaavan mukaan tai joidenkin tapauksissa, jos joutuu pakosta muuttamaan pois maakuntiin odottamaan asian järjestymistä.