On järkyttävää, että nykymaailma näyttää myös Euroopassa ja sen välittömällä lähialueella raadollisuutensa, kun länsimaista demokratiaa teoriatasolla tavoitellut Venäjä provosoi konfliktin Georgian maaperällä ja hyökkää sinne. Paitsi, että sotatila ja kriisi on Georgialle kurja asia ja itsenäisyydenkin kannalta vaarallinen, maailmanpoliittista herkkyyttä lisää se, että Georgia on ollut Yhdysvaltain ja monien läntisen Euroopan maiden läheinen liittolainen Irakissa.
Georgia ei siis saa jäädä yksin ja olisi suuri petos heitä kohtaan, jos Yhdysvallat ja Iso-Britannia sallisivat esimerkiksi Venäjän vaatia Georgialta aluemenetyksiä käsittävää rauhansopimusta Suomen talvi- ja jatkosotien tapaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Naton ja läntisten tiedustelupalveluiden loppuyhteenvedoissa oli kaikissa yhteinen lopputulema: Georgia hyökkäsi ja yllätti Venäjän täysin. Kyseessä oli ilmeisesti kuumapää Saakasvilin sisäpoliittinen veto (joka sellaisenaan valitettavasti toimikin tässä sotahullujen maailmassa).
Tietysti Venäjä toimi väärin kun ei kääntänyt toista poskea. Sellaista ei kuitenkaan kukaan suurvallalta luulisi odottavan.
Vaikka kyseessä oli vastuuttoman georgialaisen johtajan projekti, pitää myös huomata että sitä lietsottiin ulkoapäin. Yhdysvallat haluaa vahvistaa asemaansa Kaukasuksen luonnonvaroihin.
Tällä hetkellä on edelleen epäselvää, kumpi teki ensimmäisen sotatoimen. Georgian toimia puoltaa voimakkaasti se, että se ns. "hyökkäsi" omalle alueelleen eikä missään vaiheessa Venäjän maaperälle. Etelä-Ossetia on kansainvälisesti tunnustettua Georgian aluetta edelleen ja sen tulisi sellaisena myös pysyä. Osseettivähemmistön kielelliset ja kansalliset oikeudet tulee toki tunnustaa ja sopia Georgian ja Euroopan Unionin välilläkin lähentymisprosessissa.
Ei ole epäselvää. Kuten aloitin kirjoitukseni, Georgia oli yksiselitteisesti sotatoimien aloittaja. Spiegel onlinesta löytynee vieläkin yli viikon takaiset artikkelit joissa viitataan Naton ja Etyjin selvityksiin.
Itse asiassa molemmissa tiedettiin käytännössä heti asioiden todellinen laita, mutta poliitisista syistä Yhdysvaltain liittolaisen Georgian annettiin levittää väärää propagandaa.
Yhdysvalloissa Hillary Clinton on jo vaatinut senaatissa selvyyttä siihen, yllyttikö Bushin hallinto jotenkin Saakashviliä hyökkäykseen.
2006 erotettu georgialaisministeri Georgi Haindrava arvioi lehtihaastattelussa jo 2006, että Georgia tulee hyökkäämään, koska Saakashvilin asema on niin heikko. Myös entinen ulkoministeri Salome Surabishvili arvosteli Saakashviliä sotavarustelusta ja sodan suunnittelusta.
Ilmeisesti aika monelle suomalaiselle on ollut joku tarve nähdä Venäjä ainoana syyllisenä. Suomi ei ampunut Mainilan laukauksia, mutta Georgia ampui omansa.
(Tosin pikkuhiljaa virallinen historiankirjoituskin alkaa myöntämään että Suomi muodosti todennäköisen liittolaisen Saksan kanssa uhan Neuvostoliitolle jo ennen sotaa. Samalla tapaa Georgiassa Yhdysvallat muodostaa uhkaa. Suomessa uhka oli sotilaallinen, Georgiassa kyse on luonnonvarojen hallinnasta.
Natoon liittymällä Suomi voi luoda epävakautta omallekin rajalleen. Se olisi tyhmää. Nykyisellään Suomen raja on Venäjän kannalta paras mahdollinen eikä konfliktia ole odotettavissa ellei sellaista tältä puolelta luoda.)
Mutta takaisin Georgiaan: tiesitkö, että se oli verinen georgialainen diktaattori Stalin joka liitti Abhasian ja Etelä-Ossetian Georgiaan? Historian ironiaa että nyt Yhdysvallat puolustaa niitä rajoja, vaikka väestökin on eri mieltä.
Lähetä kommentti