maanantai 23. helmikuuta 2009

Suomen hulppeaa velkaannuttamista


Viime päivinä on nähty, että hallitus väistelee talouskriisin hoidossa vastuutaan tehdä kipeitäkin päätöksiä - esimerkiksi perua veronalennuksia tai palauttaa voimaan sellaisia verotuksen muotoja, joista aiemmin on luovuttu, mutta jotka kuitenkin tuottivat valtion kassaan selvää rahaa, esimerkiksi varallisuusveron. Tämän sijasta hallitus ottaa lisää velkaa ja siirtää tästä väistämättä seuraavia ongelmia ja leikkaustarpeita seuraavalle hallitukselle. Silloin vain nämä nyt otetut velat ovat kasvaneet korkoa ja maksutaakka on suurempi kuin jos asioita alettaisi heti järjestää.

Tämä tarkoittaisi sitä, että jos jokin päätös selvästi lisää menoja, on sillä oltava hyvä peruste, kuten selvä vaikutus työllisyyden parantamiseksi. Tarvittaessa on kyettävä tekemään kohdennusmuutoksia, esimerkiksi opintotuen osalta niin, että hieman nostaa ja sitoa indeksiin niiden opintotukea, jotka saavat suoritettua tutkintoonsa kuuluvat opintopisteet tavoitetahdissa, mutta leikata niin, että opintotuen maksatus katkeaisi tai vähenisi vähän suoritettujen opintojen perusteella selkeästi. Eräänä mahdollisuutena tämän toteuttamiseksi on suoritepainotteinen opintotuki.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Toimisiko tuollainen opintotukiuudistus?

Ongelmanahan ei kai ole juuri (poliitikkojen puheista huolimatta ole) se, että porukka opiskelee liian pitkään. Tai että ihmiset nostavat liian pitkään opintotukea. Pitkään opiskelevat käyvät yleensä työssä. Ja maksavat silloin siis veroja ja eläkemaksuja. Yhteiskunnalle tämä on usein jopa halpaa: esim. opintotukea ei tarvitse maksaa, kun tulorajat ylittyvät. Ja kun kaikissa ikäluokissa käy sama ilmiö, väkeä kursseillekin kertyy tasaisesti. Ilmiö ei siksi aiheuta juuri edes lisäkustannuksia yliopistoillekaan.

Suuri ongelma on kuitenkin se ihmisjoukko, joka ei NYTKÄÄN valmistu koskaan. Yliopistoissa 20-30% aloittavista opiskelijoista ei valmistu koskaan. Opintotuen ehdon kiristykset eivät ainakaan auttaisi tässä ongelmassa. Ja tämä ongelma on yhteiskunnalle todella kallis. Toisaalta - jos opintojen kesken jättämisen syy on se, että ala ei kiinnosta, yhteiskunnalle on kuitenkin halvempi se, että opinnot jäävät kesken - kuin se, että opinnot vedettäisiin loppuun, mutta ihminen itse ei koskaan työskentelisi opintojensa mukaisella alalla. Siksi opintojen kesken jättämistä ja alan vaihtoa voisi joissain tapauksissa ehkä jopa nykyistä aktiivisemmin suositellakin...

Ja niistäkin, jotka valmistuvat, opiskelualansa töitä tekee heti valmistumisen jälkeen vain osa. Ja esim. 20 vuotta valmistumisen jälkeen tilanne saattaa olla vielä vinoutuneempi: vielä useampi toimii jollain muulla alalla.

Viime kesinä itse olen ollut töissä eräässä tehtaassa. Työkaverina on ollut mm. pahvilaatikoiden kantamisesta vastaava ekonomi, työnjohtajana (teollisuudessa!) toimiva matematiikan opettaja, virtanappien toimimista (painamalla virtanappia) testaava bioinformaatio-insinööri, kokoomalinjalla työntekijänä toimivia maistereita ja tohtoreita, sairaanhoitajia, sähkömiehiä, lastentarhanopettajia ja monia muita. Mukavaa on ollut. Ja ihmiset ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä siitä työstä, mitä nyt tekevät. Osa on ensin käynyt kokeilemassa oman alansa töitä, mutta todennut sitten, että tuotantotyö tehtaassa on mukavampaa (vaikkakin huonommin palkattua) ja vähemmän stressaavaa. Mutta yhteiskunnalle kouluttaminen on kuitenkin maksanut. Kukaan näistä mainitsemistani ei tarvitse yliopisto-opintojaan siinä työssä, mitä nyt tekevät.

Oma mielipiteeni onkin se, että työskentelystä ennen valtion maksamia yliopisto-opintoja pitäisi tehdä erittäin suositeltua, ellei jopa pakollista. Nyt moni opiskelee 5-6 vuotta, mennäkseen työhön toteamaan, ettei halua tehdä kyseisen alan töitä - tai todetakseen, että oman alan töihin ei pääse (ellei ole suhteita, tai vuosien työkokemusta).

Suuri ongelma on myös ehkä siinä porukassa, joka ei koskaan edes jatko-opiskelemaan pääse tai halua. Osa näistä menee töihin, mikä on yhteiskunnalle erittäin kannattava asia (palkkaa kertyy ilman koulutuskustannuksia), mutta ongelma on se, että iso osa jää yhteiskunnan elätettäviksi. Jos ei aivan heti peruskoulun päättymisen jälkeen, niin ainakin parinkymmenen vuoden sisällä.