Uuden yliopistolain riskit

Hallitus on esittänyt Suomeen uutta yliopistolakia, joka muuttaa yliopistojen ja korkeakoulujen julkisoikeudellista asemaa. Aiemmin yliopistot ovat kaikki olleet viime kädessä valtiojohtoisia ja niitä varten on erikseen järjestetty rahoitus verovaroista. Uudessa ehdotuksessa yliopistoista tulee itsenäisiä laitoksia tai säätiöitä ja niille tulee suurempi autonomia ja vastuu rahoituksensa järjestämisessä. Lisäksi ainakin säätiöyliopistojen hallitukset kootaan ulkopuolisista asiantuntijoista ja elinkeinoelämän edustajista ja oman opettajiston ja opiskelijoiden edustus puuttuu.

On kaksi mahdollisuutta, joko uudistus on erittäin onnistunut ja selkiyttää ja järkevöittää yliopistojen hallintoa ja parantaa niiden olemusta opiskelu- ja työyhteisöinä, tai sitten uudistus osoittautuu täydeksi sudeksi. On ainakin kaksi seikkaa, jotka ovat vakavastiotettavia riskejä jälkimmäisen, huonomman skenaarion toteutua.

Keskeisin asia on rahoitus. Kun valtionrahoitus ei ole suora ja tarveharkintainen, on hyvin mahdollista, että epäonnistuneiden sijoitusten (kyllä, uudet yliopistot saavat vaikka pelata pörssissä!), yliopistorakennusten ylläpidosta tulevien yllättävien kustannusten (esimerkiksi isot home- ja asbestikorjaukset, joiden tarve ilmenee yhtäkkisesti) tai opiskelijoiden sisäänottoa ja kurssitarjontaa koskevien virhearvioiden vuoksi rahat loppuvat kesken. Tällainen näkyy ensin siten, että kursseista kaikki tai osa niistä keskeytyy jopa kesken lukukauden ja yliopiston kansainvälinen maine menee välittömästi ja pysyvästi. Tilanteeseen voi liittyä myös lomautuksia, irtisanomisia tai työtaisteluja. Tilanteen jälkiselvittelyyn sisältyisi yleinen lukukausimaksujen perimisoikeuden lobbaus ja sen hyväksyminen eduskunnassa tiukan hallituskurin vallitessa.

Toinen kysymys on runsas elinkeinoelämän edustus. Kuuluuko se oikeastaan yliopistojen hallintoon? Paitsi, että teollisuuden intresseissä on omaa alaa hyödyttävän teknisen tutkimuksen painottaminen, saattaa joissakin tapauksissa lisäksi tulla mukaan halutunlaisten tulosten tehtailu. Jälkimmäinen edustaisi huonoa tieteellistä etiikkaa.