Pimeä vaalirahoitus halveksii demokratiaa

Viime aikoina on keskusteltu paljon kolmen suurimman puolueen rahoitusmalleista, jotka perustuvat puoluetuen lisäksi erilaisiin liike-elämän ja järjestöjen kautta kanavoituviin lahjoituksiin. Tällainen vaali- ja toimintarahoitus on tietyssä mielessä luonnollista, monet ihmiset haluavat tukea itselleen arvokkaita asioita. Maksetaan esimerkiksi kirkollisveroja, järjestöjen jäsenmaksuja ja osallistutaan keräyksiin.

Ongelmana on se, jos rahoitus on hämärän peitossa. Kun nimittäin äänestämme vaaleissa jotakin puoluelistaa, niin emme vaikuta ensisijaisesti äänestetyn henkilön mielipiteiden kautta, vaan kyseisen puolueen taustavaikuttajien mielipiteiden kautta. Etenkään budjettiasioissa hallituspuolueiden edustajat eivät sooloile, vaan noudattavat hallitus- ja ryhmäkuria. Jos puoluerahoituksen alkuperä ei ole tyydyttävästi selvillä, emme tiedä, mitä ja keitä nämä taustavaikuttajat ovat. On äänestäjiä ärsyttävää ja halveksivaa, että nämä seikat tulevat ilmi vaalien jälkeen kesken kautta tai eivät tule ilmi lainkaan.

Suomalaisen demokratian paremmaksi toteutumiseksi vaalirahoituksen avoimmuudesta pitäisi mahdollisimman nopeasti saada selkeät lait, joissa olisi myös rangaistusuhka ja edustajantoimesta erottamisen uhka pahojen väärinkäytösten sattuessa. Tähän mennessä Suomea on suojannut pitkään vakiintunut rauhallinen poliittinen kulttuuri, mutta poliittisesti turbulentimmissa maissa tällaiset sotkut saattaisivat romahduttaa hetkessä kokonaisen maan demokratian, itsenäisyyden ja ihmisoikeuksien perustan. Kysymys on osittain samoista asioista kuin siitä, että vaalisalaisuutta ja vaalitavan läpinäkyvyyttä ei sovi modifioida rauhallisissakaan olosuhteissa esimerkiksi huonosti toteutetuin sähköisin äänestysmenettelyin.