lauantai 30. tammikuuta 2010

Poliittisesti riskialtis lausunto Päivi Räsäseltä


Kristillisdemokraattien puoluejohtaja Päivi Räsänen on Keski-Pohjanmaassa ja Verkkouutisissa esittänyt porvaripuolueiden vaaliyhteistyötä. Eräs hänen esittämistään perusteista on:
Tämä Ruotsin malli kiinnostaa, koska vaaleissa esillä olleet asiat jäävät hallitusohjelman ulkopuolelle. Esimerkiksi vihreiden monia vaalilupauksia ei ole hallitusohjelmassa, puheenjohtaja Räsänen perustelee Keskipohjanmaassa.

Aika näyttää, mutta minun mielestäni tällainen lausuma on kristillisdemokraattien politiikalle ja vaalityölle tässä vaiheessa mahdollisimman virheellinen. Tämä näkyy monille potentiaalisille äänestäjille siten, että Kristillisdemokraatit olisi valmis lipeämään omasta arvopohjastaan ja tavoitteistaan jo tämän vaalikauden puolella hännystelläkseen suuria porvaripuolueita. Ottaen huomioon sekä tämän vaalikauden musertavan lainsäädännöllisen arvotaantuman (mm. homoadoptiot ja laittomien aborttien rangaistusten lieventämiset), samoin kuin edelleen keskeneräisen vaalirahoitusskandaalin selvittelyn, pitäisi kristillisdemokraattien olla erityisen varovaisia.

Tällä hetkellä ainoa mahdollinen lääke on uskottavuus ja kannatuksen nostaminen, hallituskipeydestä ei näillä lukemilla kannata haaveillakaan. Ruotsin kristillisdemokraatit ovat mahdollisesti jo poliittisen itsemurhan tapahtumahorisontin sisäpuolella ja äänikynnyksen vuoksi pahimmillaan antamassa tilaa ensi vaaleissa ruotsidemokraateille (Sverigedemokraterna) ja piraattipuolueelle. Tällainen voi laukaista Ruotsin oloissa poliittisen kriisin, jos kummastakaan perinteisestä puolueblokista ei riittäisikään enemmistöhallitukseksi.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Eläkeuudistuksissa maltti olisi valttia

Uusin Taloussanomat kertoo artikkelissaan, että hallitus haluaisi "osa-aikaeläkkeen hautaan". Koko esityslista, joka on pitkälti valtiosihteeri Raimo Sailaksen käsialaa, sisältää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä eläkkeiden leikkaamiseksi. Eräs esimerkki on se, että työeläkettä voisi saada vasta sitten kun on täyttänyt 63 vuotta ja on ollut töissä 40 vuotta. Jotkut eivät pääsisi myöhäisen työmarkkinoille siirtymisensä tai työttömyysjaksojen vuoksi eläkkeelle koskaan, vaan kuolisivat asunnottomina kerjäläisinä kadulla.

Nämä ovat ennennäkemättömän rumia ja häikäilemättömiä esityksiä, joissa mopo on karannut käsistä ja joista seuraavat kiistat voivat aiheuttaa sen, että mikään eduskunta ei uskalla edes maltillisia eläkkeisiin liittyviä kiristyksiä hyväksyä. Toisella puolella on nimittäin karu tosiasia, jonka mukaan eläkkeelle siirtymistä tulisi kuitenkin jonkin verran nykyisestä myöhentää, jotta eläkerahat riittäisivät. Järkevämpää olisi siirtää eläkkeellesiirtymisikää maltillisesti muutamalla vuodella eteenpäin liittämällä eläkeikä eliniänodotteeseen ja mahdollistaa edelleen osa-aikaeläke, jos sille on työntekijän terveydentilan ja henkilökohtaisten syiden vuoksi painavia edellytyksiä.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Espoon kaupunginhallituksen kiistat (KOK vs. PS)

Espoossa perussuomalaiset ja kokoomus ovat ajautuneet repiviin kiistoihin kaupunginhallituksessa. Perussuomalaiset nimittäin äänestyttävät huomattavan monista kunnallisasioista, vaikka kokoomus haluaisi päätökset nopeammin ja yksimielisinä. Tilanne näyttäytyy helposti sellaisena, että kokoomus haraisi itse demokratian pelisääntöjä vastaan tässä asiassa.

Asian syvälliseksi ymmärtämiseksi tulee kuitenkin ottaa huomioon Espoon sijainti ja erilaiset kokoomuksen ja perussuomalaisten agendat. Perussuomalaisille on pienpuolueena tärkeää suora populismi ja sellaiset päätökset, jotka kosiskelevat kansaa tässä ja nyt. Kokoomus sen sijaan on suuri "valtionhoitajapuolue", kuten SDP ja Keskustapuoluekin, ja se joutuu huomioimaan asioita pidemmälle tulevaisuuteen. On esimerkiksi paljon todennäköisempää isojen puolueiden esittää säästöjä kuin pienpuolueiden.

Ehkä kaikkein suurin merkitys on Espoon päällä olevalla Damokleen miekalla - pakkoliitoshankkeilla Helsinkiin! Tällä hetkellä Espoon päätäntävalta omista asioistaan ja infrastruktuurinsa kehittämisestä on ehdottomasti sidottu koko pääkaupunkiseudun rakenteeseen. Jos Espoo poikkeaa tältä linjalta, voi Helsinki käyttää hyväksi Sipoon lounaisosan pakkoliitokseen johtaneita perusteita ja asiaan liittyvää KHO:n ennakkotapausta.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Huonoja poliittisia ideoita kierrätetään taas

Pieni uutiskatsaus, tänään on hallitus eri ministeriensä ehdotusten perusteella suunnittelemassa kolmea aikaisemmin kommentoitua asiaa, jotka kaikki ovat huonoiksi todettuja.

  • Ala-asteen pidennetty koulupäivä. Nyt ei sentään puhuta enää harhaanjohtavasti "eheytetystä koulupäivästä" vaan opetusministeri Virkkunen käyttää oikeaa termiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että oppimistulosten parantamisella ei voi näitä hankkeita perustella, kuten nyt näennäisesti tehdään, vaan kyseessä on jälleen tarkoitus reagoida ala-asteikäisten pitkiin yksinäisiin iltapäiviin. Tähän ongelmaan ei kuitenkaan saisi tarttua pakkolaitostamisella, vaan iltapäivähoito- ja harrastekerhomahdollisuudet tulisi järjestää vapaaehtoispohjalta.

  • Pedofiilien kemiallinen kastraatio. Olen aikaisemmin käsitellyt aihetta kysymyksenä ruumiillisten rangaistusten käyttöönoton kielteisestä imagosta ihmisoikeuksien kannalta. Tämä on ilmeisesti jollakin tavalla tiedostettu työryhmissäkin, koska kieltäytymällä kemiallisesta kastraatiosta, pidentäisi seksuaalirikoksesta tuomittu tyypillisesti suljetussa vankilassa viettämäänsä aikaa Suomen oloissa vain alle vuoden verran. Selkeämpää olisi kuitenkin hylätä hanke suoralta kädeltä ennemmin kuin tehdä kansaa kosiskelevia kosmeettisia muutoksia. Ennemminkin tulisi huomio kiinnittää väkivalta- ja seksuaalirikoksista annettujen vankeustuomioiden pituuksien riittävyyteen (vaikka tämä maksaa vankeinhoitokuluina enemmän).

  • Sähköinen äänestäminen. On ehdotettu sähköisen äänestysten kokeilujen jatkamista ja kaavailtu myös kotona tapahtuvaa internet-äänestystä. Nämä ovat kuitenkin äänestysprosessin luotettavuuden kannalta katastrofaalisen huonoja ideoita ja johtavat helposti suomalaisen demokratian särkymiseen turbulentissa poliittisessa tilanteessa. Kotiäänestyksissä ongelmaksi tulee vaalisalaisuuden säilyminen useamman hengen kotitalouksissa ja miksei muutenkin.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Islanti ei voi täysin jättää velkoja maksamatta

Islannin presidentti on päättänyt käyttää veto-oikeuttaan ja näinollen laki islantilaispankkien talletussuojavastuiden maksamisesta Isoon-Britanniaan ja Alankomaihin on käytännössä kaatunut tältä erää. Päätös tuottaa Islannille ison ongelman, kun IMF:n, EU:n ja muiden pohjoismaiden lainahanat menevät kiinni. Islantilaiset joutuvat varautumaan saarron aiheuttamaan elintason voimakkaaseen laskuun ja mahdollisesti kauppojen hyllyjen tyhjenemiseenkin tuontitavaroista. Nyt olisi Islannissa tuhannen taalan paikka valita joko pienempi paha, eli hallittu integroituminen Eurooppaan ja vastuunkanto, tai isompi paha, eli kriisi, jolla Islannin valtiojärjestelmä nykymuodossaan saattaa kaatua.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Energiantuonnin riippuvuuden vaaroista, edelleen

Taloussanomien mukaan Venäjä on sulkenut öljyhanat liittolaismaahansa Valko-Venäjälle päin. Tämä on hyvä muistutus siitä, että vaikka leutona kesän tai alkusyksyn päivänä ajattelisi, että mihin Suomessa lisäenergiaa tarvitaan, kun sitä voi muutenkin säästää ja sitä riittäisi vientiinkin asti, se on harhakuva. Tosipaikat nähdään talvipakkasilla, erityisesti poikkeuksellisen kireän pakkasen jaksoina, vaikka ne olisivat harvinaisia ja lyhytaikaisiakin.

Energiariippuvuus muista maista, ystävällisistäkin sellaisista, on vaikea asia, koska usein energiantarve on kova yhtäaikaa lähinaapureissa, joista tai joiden kautta sähköenergiaa tai fossiilisia polttoaineita joka tapauksessa voidaan tuoda. Jos melkein mikä tahansa maa joutuu ratkaisemaan energiapulassa, katkaiseeko se sähkön omilta alueiltaan vai ulkomaille menevistä johdoista, niin valinta sisäpoliittisista syistä kohdistuu jälkimmäiseen.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Osa kuolemanrangaistuksen vastustusargumenteista eivät ole kehittäviä


Yhdysvalloissa käydään jatkuvaa keskustelua kuolemanrangaistuksesta, joka on siellä edelleen käytössä. Monet kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet sen puolesta, että Yhdysvallat luopuisi kuolemanrangaistuksesta, koska sellainen ei kuulu sivistyneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Tällainen kansalaisaktivismi on varmastikin aiheellista, myös Euroopan Unionissa on pidettävä tarkkaa huolta siitä, etteivät kuolemanrangaistus tai epäinhimilliset ruumiilliset rangaistukset ala saada jäsenmaissa jalansijaa siksi, että päättävät valtioelimet taipuisivat populismin alla.

Osa siitä argumentaatiosta, jota kuolemanrangaistuksen poistamiseen tähtäävät järjestöt käyttävät, on kuitenkin ilmeisen virheellistä eikä edistä itse tarkoitusperää. Ongelmana on takertuminen lillukanvarsiin, tavanomaisten oikeusperiaatteiden unohtaminen tai sellaisten vaihtoehtojen esittäminen, jotka sisältävät lukuisia omia ongelmiaankin ja joiden osalta on ilmeistä, että niistä joudutaan keskustelemaan uudelleen. Esitän seuraavassa muutaman esimerkin.
  • Takertuminen lillukanvarsiin. On esimerkiksi pähkäilty kuolemanrangaistuksen toimeenpanon teknisestä toteuttamisesta ja erilaisten myrkkyruiskekombinaatioiden inhimillisyydestä tai epäinhimillisyydestä. Tällä argumentaatiolla ei saada mitään aikaiseksi eikä kyseenalaisteta kuolemanrangaistuksen ideaa ja perusperiaatteita. Ketä lohduttaa se, että joku teloitetaan pelkällä unilääkeruiskulla verrattuna siihen, että hänet ammutaan niskalaukauksella hengiltä? Lopputulos on sama.

  • Tavanomaisten oikeusperiaatteiden unohtaminen. On ihmetelty, kun joitakin ihmisiä on tuomittu kuolemaan, vaikka he "eivät ole painaneet liipasimesta". Jos kuitenkin joku on mukana murhan toteuttamisessa niin, että hän on koko ajan tiennyt, mitä on tekeillä ja jonka rooli on ollut olennainen murhan onnistumiseksi, niin silloin kyseessä ei välttämättä ole pelkkä avunanto vaan tekijäkumppanuus. Monissa maissa, mukaanlukien Suomessa, rikokseen yllyttäjää rangaistaan kuten tekijää. Yllytyksen käyttö perusteena tulee kyseeseen mm. silloin kuin rikoksen tekemisestä on maksettu palkkio.

  • Epätäydelliset vaihtoehdot. Yhdysvalloissa on ylistetty elinkautista vankeusrangaistusta ilman ehdonalaisen vapautumisen mahdollisuutta maasta taivaisiin ja julistettu sitä erinomaisena ratkaisuna kuolemanrangaistuksen vaihtoehdoksi. Tosiasiassa kuitenkin tämä rangaistusmuoto on erilaisista ja erityyppisistä rikoksista, muistakin kuin murhista, saavuttanut siellä niin uskomattoman paljon käyttötarkoituksia, että vankiloiden täyttyminen ja vankien ihmisoikeuskysymykset ovat muodostuneet tämänkin osalta todelliseksi ongelmaksi. Kansalaiskeskusteluun tulee väistämättä kysymykset siitä, miksi alaikäisenä rikoksen tehneitä voidaan tuomita elinkautiseen tai onko todellakin syytä pitää edelleen vankilassa rikoksentekijöitä, jotka ovat istuneet siellä yli 30 tai yli 40 vuotta ja joista voidaan olettaa, että he eivät ehdonalaiseen vapautuessaan olisi vaaraksi yhteiskunnalle.

Kirjoituksen aihe tuli mieleen siitä, kun sivulla

http://deathpenaltyinfo.org/

vertailtiin keskenään kahta henkirikostapausta ja ihmeteltiin, miksi toisessa tekijä sai lievän tuomion ja toisessa tekijä tuomittiin kuolemaan. Ensinmainitussa nainen oli ampunut aseella väkivaltaisen aviomiehensä, jälkimmäisessä palkannut palkkamurhaajan tekemään näin. On huomattava, että ensinmainittu tapaus on saattanut sisältää lieventäviä seikkoja, kuten hätävarjelun, mutta jälkimmäinen osoittaa selvästi lähtökohdiltaan vakaata harkintaa. Tietysti jotkut ensinmainitunkin tyyppiset rikokset voidaan osoittaa murhaksi, mutta on naiivia vertailla näitä tilanteita kaikilta osin keskenään.

Hyvää uutta vuotta 2010!

Vuosi on sitten vaihtunut. Koska eilinen Espoon tragedia on toistaiseksi vienyt lähes kaiken huomion, niin vielä ei ole tiedotusvälineisiin tullut tietoja silmävammoista ja muista henkilövahingoista, joita uuden vuoden juhlinnassa väistämättä tulee. Positiivisena kehityksenä on pidettävä sitä, että ilotulitteita koskevia rajoituksia on kiristetty. Eräät vaarallisimmat ilotulitteista, kuten roomalaiset kynttilät on kielletty ja pommitusaika on rajattu aikavälille 18-02 sen oltua aikaisemmin 18-06. Omasta mielestäni ilotulitus oli joitakin edellisvuosia rauhallisempi ja hillitympi ja nyt ei näkynyt myöskään niin paljoa alaikäisiä hölmöilemässä rakettien kanssa. Tämä liittynee 18 vuoden ikärajan tarkempaan valvontaan.