keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Eläkeuudistuksissa maltti olisi valttia

Uusin Taloussanomat kertoo artikkelissaan, että hallitus haluaisi "osa-aikaeläkkeen hautaan". Koko esityslista, joka on pitkälti valtiosihteeri Raimo Sailaksen käsialaa, sisältää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä eläkkeiden leikkaamiseksi. Eräs esimerkki on se, että työeläkettä voisi saada vasta sitten kun on täyttänyt 63 vuotta ja on ollut töissä 40 vuotta. Jotkut eivät pääsisi myöhäisen työmarkkinoille siirtymisensä tai työttömyysjaksojen vuoksi eläkkeelle koskaan, vaan kuolisivat asunnottomina kerjäläisinä kadulla.

Nämä ovat ennennäkemättömän rumia ja häikäilemättömiä esityksiä, joissa mopo on karannut käsistä ja joista seuraavat kiistat voivat aiheuttaa sen, että mikään eduskunta ei uskalla edes maltillisia eläkkeisiin liittyviä kiristyksiä hyväksyä. Toisella puolella on nimittäin karu tosiasia, jonka mukaan eläkkeelle siirtymistä tulisi kuitenkin jonkin verran nykyisestä myöhentää, jotta eläkerahat riittäisivät. Järkevämpää olisi siirtää eläkkeellesiirtymisikää maltillisesti muutamalla vuodella eteenpäin liittämällä eläkeikä eliniänodotteeseen ja mahdollistaa edelleen osa-aikaeläke, jos sille on työntekijän terveydentilan ja henkilökohtaisten syiden vuoksi painavia edellytyksiä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Huvittavaahan nykytilanteessa on se, ettei kukaan tiedä, paljonko eläkeikää pitäisi nostaa jotta se olisi riittävän korkealla. Eläkeiän nostohan ei automaattisesti edes kauheasti laske eläkemaksuja, koska ikävuosina 63-68 tienatuista rahoista nykyään eläkettä vasta kertyykin, ja ne eivät edes ehdi kasvaa korkoa korolle ennen kuin jo tulevat korkeampana eläkkeenä maksuun, kuten esim. 18-vuotiaan tienaamat rahat ehtivät ehkä 45 vuotta (jos jää eläkkeelle 63-vuotiaana).

Eli jos vaikkapa miljoonan vuosituloja saava johtaja on töissä myös ikävuodet 63-68, niin eläkejärjestelmä saa suuren lisämaksurasitteen maksettavakseen heti kun henkilö eläköityy. Ongelma kun on siinä, että yleensä nämä johtajat eivät ole varhaisen työuransa aikana tienanneet läheskään niin paljoa kuin loppuaikana, ja eläkkeen suuruuteen taas vaikuttaa hirveän paljon viimeisten työvuosien ansiot. Siinä mielessä esim. tasaisesti koko työuransa ansainnut siivooja on ihan eri lailla tuonut rahaa eläkejärjestelmään: sekä varhaisen, keskivaiheen että lopputyöuran ansiokehitys on tuottanut tasaisesti rahavirtaa, josta on sitten kertynyt korkoa korolle koko ajan myöskin aika tasaisesti.

Eläkeiän nousu siis toisaalta lisää jonkin verran eläkejärjestelmään tulevan rahan määrää, antaa lisäaikaa kasvattaa vanhoja tieneestejä korkoa korolle periaatteella, myöhentää eläkkeelle maksamisen ajankohtaa ja vähentää siten todennäköisesti maksettavia eläkevuosia, mutta toisaalta myös kasvattaa eläkkeiden kuukausittaista kokoa sen jälkeen, kun eläkkeelle on jääty.

Viimeisimpien laskelmien mukaan Suomen eläkejärjestelmässä on eläkevastuista kertynyt noin 500 miljardia euroa, ja maksettuja eläkkeitä on rahastoituna noin 100 miljardia. Mutta kukaan ei tiedä, paljonko rahaa pitäisi olla kerättynä, jotta se riittäisi. Jos esimerkiksi pörssikurssit puolittuisivat maailmanlaajuisesti, tippuisivat eläkerahastojen arvotkin. Jos pörssikurssit taas vaikkapa triplautuisivat tulevan vuosikymmenen aikana, eläkerahat riittäisivät ehkä hyvinkin. Mutta kukaan ei tiedä, miten jo kerättyjen sijoitusten arvo tulee kehittymään. Ja siksi tarvittavien eläkesäästöjen määrääkään ei tiedetä. Kuten viime vuodet ovat osoittaneet, eläkesäästöjen määrä voi heilahtaa esim. 15 prosenttia jo yhdessä vuodessa, jos sijoitustoiminta tuottaa hyvin tai huonosti. Jos kehitys on epäsuotuisaa, eläkevarat eivät riitä, vaikka kaikki ihmiset pääsisivät eläkkeelle vasta 70-vuotiaana. Toisaalta, jos sijoitukset tuottavat hyvin, nykyinenkin eläkeikä voi riittää.

Joka tapauksessa MOTin 25.1. paljastama miljardin poisotto eläkesäätiöiden rahoista ylimääräisenä ei ole ainakaan omiaan parantamaan asetelmia eläkekeskusteluun eläkeiän nostosta. Summa kun jää tuottamatta korkoa korolle, ja on merkitykseltään siten melkoinen.