Tänään opetusministeri Henna Virkkuselle (kok), luovutettiin "opetusvientistrategia" (?), jonka mukaan opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöä pitäisi laajemmin harkita Suomessa. Vastustan tätä näkemystä jyrkästi.
Monet näkevät lukukausimaksut sinänsä loogisena, että yliopistojen tarjoama koulutus nähdään palveluna, jota opiskelijat ostavat. Lukukausimaksuissa toteutuisivat siis päältäpäin katsottuna normaalit markkinatalouden sääntelymekanismit. Suurena vikana näkemyksessä on se, että lukukausimaksuissa eräälle aikuiselle ihmisryhmälle sälytetään sellainen maksutyyppi, jota heillä oletusarvoisesti ei ole varaa itse maksaa! Opintolainaa on esitetty hienona ja kauniina teoriana opintojen rahoittamiseen, mutta tosiasia on se, että joillakin aloilla työmarkkinat ja palkkaehdot ovat niin kireitä, että suurten opintolainojen takaisinmaksulle ei kaikilla olekaan nopeita edellytyksiä. Erään kuvan asiasta saa, jos hakee hakukoneista hakusanoilla "student loan defaults". Todellisuudessa lukukausimaksujärjestelmät, etenkin lukukausimaksun vaivihkaa kohotessa ja valtionosuuksien vähentyessä ja livetessä muihin tarkoitukseen budjetissa, johtavat räikeään eriarvoistumiseen ja mahdollistavat yliopisto- ja korkeakouluopinnot vain varakkaiden vanhempien tuella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Se että jostakin työstä saa niin vähän palkkaa että ei voi maksaa takaisin opintolainaa tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että kyseistä ammattia ei pidä opiskella. Suomessa liian moni opiskelee jotain humanistista höpönlöpöä jota ei tarvita mihinkään. Ihan sama kuin minä opiskelisin televisionkatsomista ja sitten ihmettelisin minkätakia en saa siitä palkkaa.
Lukukausimaksut johtaisivat siihen että turhia opintoja opiskeltaisiin vähemmän, joka johtaisi taas siihen että palkat näillä aloilla nousisivat korkean kysynnän takia. Silloin näillä harvoilla opiskelioilla olisi varaa maksaa lainansa takaisin. Kaikki hoituu itsestään parhaalla mahdollisella tavalla, eikö vain? Kaikista ihmisistä ei voi tulla elokuvatähtejä tai muusikoita.
Toinen idea on antaa yritysten sponsoroida opiskelioita. Tämä olisi vapaaehtoista kaikille ketkä haluavat tukea. Diili olisi sellainen, että yritys maksaa opinnot, mutta opiskelija sitoutuu tekemään töitä tälle yritykselle jonkin aikaa opintojen jälkeen. Tämä ohjaisi opiskelijoita opiskelemaan sellaista mitä oikeasti tarvitaan, ja auttaisi opiskelijoita työllistymään.
Se että rikkaat voivat opiskella mitä haluavat ei ole ongelma. Ne voivat muutenkin tehdä ihan mitä haluavat rahansa kanssa, joten parempi että rahat päätyvät valtion kassaan opintojen kautta, kuin että ne päätyvät jollekkin ulkomaalaiselle firmalle, joka tarjoo jotakin muuta palvelua.
Jos olet tutustunut vähääkään amerikkalaiseen systeemiin, niin siitä on kaukana se periaate, että opinnot ja opintolaina olisivat vain harmiton ja kätevä sijoitus, jonka keskiluokkainenkin maksaisi pois helposti työllä. Tosiasiassa opiskelijoiden riippuvuus vanhempiensa varallisuudesta ja säästöistä on erittäin suuri.
Lisäksi sielläpäin opiskelijaa rokotetaan myös sillä, että hyvillä ja työllistävilläkin aloilla voi joutua valmistumisen jälkeen tai juuri sitä ennen tekemään jopa puolesta vuodesta vuoteen palkatonta harjoittelua, mitä ilman ei pääse "järjestelmässä" eteenpäin. Koko systeemi on tältäkin osin kuin luotu karsimaan pois ne, jotka tarvitsisivat edes tässä vaiheessa omalla työllään ansaittua toimeentuloa, kun paine alkaa lyhentää lainaa olisi jo voimakkaasti kasvanut. Samoja ongelmia lukukausimaksujen ja palkattomien "harjoittelujen" yleistymisestä on alkanut ilmaantua yhä enemmässä määrin myös Länsi-Eurooppaan ja esimerkiksi Euroopan Unionin hallinto Brysselissä on eräs räikeimmistä ilmaistyön teetättäjistä, huolimatta siitä, että kaikkeen muuhun on tarjolla rahaa kuin roskaa.
Kysymystä myös siitä, että asuntolainan saanti on vaikeampaa, jos on isoja opintolainoja pohjalla, ei sovi ohittaa kevyesti.
Vasemmisto ja SDP olivat vissiin keksineet koko jutun: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=25455:lukukausimaksuista-sotaa-sosiaalisessa-mediassa&catid=2:kotimaa&Itemid=4
Minä ja lukemattomat muut ihmiset reagoivat työryhmän mietinnön johtopäätöksiin sellaisina, miten he itse ne toivat esille. Jos he olisivat ehdottomasti halunneet, että lukukausimaksuja ei laajenneta suomalaisiin ja EU-kansalaisiin, niin heidän olisi pitänyt muistaa erikseen tämä mainita. Eivät he voi olla niin vieraantuneita maailmasta, etteivät tajuaisi tämän kysymyksen olevan hirvittävän tärkeä ja kuohuttava.
Nyt Heinosen, Virkkusen ja Tujusen lausunnoissa on säälittävää selittelyn makua, mutta en usko myöskään suoraan vihervasemmistonkaan "puhtauteen" tässä asiassa.
On myös muistettava, että tämä ei ole ainoa kerta kun viime vuosina erilaiset arvovaltaiset tahot ovat puhuneet kaikkia koskevien lukukausimaksujen puolesta.
Lähetä kommentti