Formula 1:ssä ihmeellistä onnea

Toisin kuin tieliikenteessä yleensä, Formula 1:ssä on, huolimatta huomattavasti reippaammista nopeuksista, vältytty kuljettajien kuolemalta kilpailussa tapahtuneissa onnettomuuksissa yli 15 vuoden ajan. Toisaalta Formula 2:ssa tapahtunut Henri Surtees:in kuolonkolari, nyttemmin Formula 1:ssä tapahtunut Ferrari-tallin Felipe Massan vakavaan loukkaantumiseen johtanut onnettomuus ja eräät muut läheltä-piti tilanteet, ovat osoittaneet, ettei onni voi aina olla edes osittain myötä. Kuolonkolarit ovat kuninkuusluokassakin ennen pitkää taas valitettava tosiasia.

Kaikkia riskitekijöitä, kuten törmäyksissä irtoavia osia, ei saada helposti eliminoitua kokonaan, mutta kannattaa keskittyä niihin turvallisuusparannuksiin, mihin voi. Esimerkiksi Renault-tallin rankaiseminen varikolla irtonaiseksi jätetystä ja varikolta lähdön jälkeen irti pomppineesta Fernando Alonson auton etypyörästä, oli aivan oikein. Toivottavasti kilpailukieltorangaistus seuraavaan kisaan ei valituksissa muuttuisi. Olen itse kiinnittänyt erityistä huomiota seuraaviin Formula 1:tä pahimmin vaarantaviin seikkoihin, joista pitäisi luopua:

• Katuradat tai niiden tapaiset radat, esimerkiksi Monaco, Valencia, Montreal ja Singapore. Monet onnettomuudet ovat olleet sellaisia, että niissä on riittävillä turva-alueilla ja auton hidastumisella, samoin kuin rengasvallilla, ollut merkitystä seuraamusten hillitsemisessä. Radoilla, joissa molemmilla puolilla on koko ajan mutkissakin vieressä teräkset ja betonit, ei voi edes kuvitella, millaista jälkeä tulee, jos jonkun auto karkaa käsistä.


• Slicksit. Nämä ovat erittäin vaarallisia, jos vähäinen sade alkaa osassa rataa ja kilpailutilanne on erityisen tiukka.


• KERS. Ei vaatine selitystä.