Kreikka ja turvallisuuspolitiikka

Eduskunta on odotetusti melkein koko hallituksen voimin hyväksynyt Kreikan hillittömän suuruisen lainaohjelman. Vihreätkin äänestivät puolesta ja vetivät samalla ydinvoimamediakampanjalla huomiota pois pääasioista. Onhan totta, että ydinvoima-asia oli tiedossa ja Vihreiden tosiasiallisesti hyväksymä jo hallitusohjelman laadintavaiheessa, mutta Kreikka-paketti uusi omaatuntoa rassaava talouspoliittinen kriisikysymys.

Kysyisin hallitukselta, mitä jäi kertomatta? Todellinen syy Kreikan massiiviseen tukemiseen Suomen osalta ei voi olla se, että ehkäistäisiin kriisiä koko euroalueella, koska Kreikka voidaan tarvittaessa sulkea pois Euroopan keskuspankin rahoituksen piiristä ja sortaa vararikkoon. Kreikkaan lainatut euromääräiset roskalainat kuihtuvat, mutta mitä se esimerkiksi Suomen tai Saksan obligaatioihin vaikuttaisi? Jos epäilyksiä herää Espanjan, Portugalin ja Irlannin suhteen, sitten herää. Kreikan vararikko saattaisi toimia jopa ankarana pelotteena suitsia muita euroalueen talousohjelmia kuntoon.

Minun spekulaationi on edelleen, että pelätään Kreikan suistumista anarkiaan ja sotilasvaltaan ja siitä tulevia turvallisuuspoliittisia riskejä Välimeren alueelle. Suomi on avustusohjelmassa mukana omista turvallisuussyistään, koska osoittamalla epälojaliteettia, saattaisi muutenkin hankalasti aukipidettävä NATO-ovi mennä riitojen takia kiinni. NATO:on Suomi nimittäin pyrkii mahdollisimman nopeasti, kunhan presidentti maassa vaihtuu.

Jälkikäteen salailu on ongelmallista, jos vaakakupissa on ihmisen vapaus

Tiitisen listaa salaillaan siis edelleen KHO:n päätöksen turvin, mikä osoittaa, että Suomi ei kykene tekemään tiliä kylmän sodan aikaisesta menneisyydestään. Vaikka maanpetossyyteoikeus niiltä ajoilta onkin vanhentunut, jos tapaukset eivät ole törkeitä, siitä huolimatta halutaan osaa poliittisesta eliitistä varjella heidän aikaisempien toimintatapojensa ruodinnalta. Lisäongelman tuottaa se, että tunnetusti ainakin yhtä tunnettua suomalaista on Itä-Saksa-kytkösten vuoksi perusteettomasti ahdisteltu ja uhkailtu Suojelupoliisin tiloissa jopa elinkautisella vankeudella. Näin raskaiden syytösten esittäminen vaatisi nykyaikana ehdottomasti sen, että mahdollisimman paljon syytteiden ja epäilysten perustasta voitaisiin tuoda julkisuuteen viimeistään lainvoimaisen tuomion tullessa tai prosessin rauetessa syyttämättäjättämispäätökseen.

Salaisista prosesseista, jotka vaikuttavat tuomiovaltaan olen esittänyt täällä kritiikkiä myös aiemmin, esimerkiksi brittiläisessä Jon Venablesin tapauksessa, Ulvilan murhatutkinnan peitetoiminnassa ja Mika Murasen ehdonalaiskäsittelyn hylkäävän päätöksen perusteiden salaamisessa. Jälkimmäisessä on huomattava, että Helsingin hovioikeuden päätökset elinkautisvankien vapauttamista tai vapauttamisen hylkäämistä koskien eivät rinnastu presidentin armahdusoikeuteen, vaan kuuluvat lainmukaisena osana rangaistuksen täytäntöönpanoon.

Nousukaudellakin pitäisi osata noudattaa talouden pelisääntöjä

Jatkan vielä edellisestä aiheesta huomioiden erään seikan, joka vaikuttaa monesti nykyaikaisiin talouskriiseihin, mutta jonka vaikutusta vähätellään tai se on unohdettu. Kysymyksessä on tuloerojen kasvu.

Kasvavassa taloudessa tuloerojen kasvu ja eriarvoistuminen voidaan peittää sillä, että kasvun hedelmiä riittää useimmille, joillekin niukasti, joillekin yltäkylläisesti. Kun kuitenkin muistetaan, että jo ympäristösyistä loputon kasvu on mahdoton, on vakavasti mietittävä sitä, miten ihmiskunta länsimaissa voisi elää pitkän nollakasvun tai hitaan taantuman ajassa ilman, että yhteiskunnat hajoavat. On nimittäin selvää, että tällaisissa tilanteissa pienetkin viitteet tuloerojen kasvuun ja luokkaerojen muodostumiseen näkyvät poikkeuksellisen selvästi ja aikaansaavat levottomuuksia. Lailliset ja laittomat lakot yleistyvät ja katuväkivalta ja rikollisuus lisääntyy.

Aikaisemmat sosialistiset kokeilut ovat johtaneet yksipuoluejärjestelmiin ja vallan keskittymiseen puolue-eliitille. Neuvostoliiton aikaan oli myös tyypillistä, että NL hallitsi Itä-Euroopan maita sotilaallisesti ja tukahdutti ihmisoikeudet, sananvapauden ja vapaan liikkuvuuden. Itse asiassa järjestelmässä sosialismi oli silmänlumetta peittämään diktatuurin ja suurvenäläisen imperialismin vääryydet.

1990-luvun alusta valtaa on saanut vastaavasti uusliberalismi, jossa on uskottu, että paras tuottavuus ja talouskasvu saavutetaan mahdollisimman kevyellä valtiolla, mutta sääntelemättömällä markkinataloudella ja yksityisellä sektorilla. Sellainen järjestelmä toimii sitä paremmin, mitä voimakkaampaa on kasvu, mutta paljon vikaa on sopeutumisessa laskusuhdanteisiin ja tilanteisiin, jossa pankeilla ja suuryrityksillä menevätkin asiat pieleen. Aivan liian usein ollaan siinä tilanteessa äkkiä yhteiskunnan kukkarolla, eli "yksityistetään voitot, sosialisoidaan tappiot". Tällainen järjestelmä on niin mätä, että Eurooppa ei vältä sotiakaan, jos nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta ei voi periytyä noudatettuja ja tiheään valvottuja pelisääntöjä myös tulevalle ajalle. Pankkimaailmassa avainsanoja ovat esimerkiksi otto- ja antolainauskorkojen välisen eron pitäminen terveellä pohjalla ja velanteko vain vakuuksia vastaan.

Talous- ja työmarkkina-asiat uhkaavat lähteä käsistä

Kreikan tukemisesta on tullut kirjoitettua jo toissa blogimerkinnässäkin, joten siitä ei ole muuta uutta sanottavaa kuin että odotan nähtäväkseni tämän päivän eduskunnan pöytäkirjaa. Olen edelleen pettynyt Euroopan Unionin salamyhkäisistä päätäntätavoista ja velvoiteketjuista, jotka uhkaavat koko unionin legitimiteettiä ja sen "kruununjalokiviä", eurovaluuttaa, tavaroiden vapaata liikkumista ja vapaan liikkumisen takaavaa Schengenin sopimusta.

Ikävien asioiden taustatietoja peitellään, pankkikriisin todellisia syitä ei korjailla rajoittamalla pankkisektoria ja lamaa "torjutaan" keinoin, jotka eivät ole oikeasti torjuntakeinoja, vaan hankalien tilanteiden lykkäämistä eteenpäin ja kaikkien lieveilmiöiden pahentamista, kun ne lopulta laukeavat käsiin. Paraatiesimerkkeinä tästä ovat runsas velkaelvytys ja luonnottoman matalat, monissa maissa, mukaanlukien Suomessa, asuntokuplia paisuttavat ohjauskorot.

Kreikan apupakettiin verrattuna "sivuasiana" on käsitelty sitä, että hallitus olisi luopumassa Suomessa systemaattisesta eläkeiän nostohankkeesta, vaikka hanke olisi tulevaa järkevää taloudenpitoa ajatellen välttämätön. Työmarkkinat ovat samoin kriisissä, lakkoja puhkeaa kuin Lapissa hillasatoa ja esimerkiksi elintarvikealalla on jo odotettavissa ensimmäinen vakavampi ja pidempikin työnseisaus (6 päivää). Osittain vika lienee siinä, että kun sunnuntaiaukioloihin mentiin laajemmin, kieltäytyi työnantajapuoli ottamasta huomioon siitä aiheutuvia lisäkustannuksia.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusten koventamistavasta

Oikeusministeriö on esittänyt lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista, mutta tapa, jolla sitä esitetään, on omituinen, eikä sovellu hyvin muuhun suomalaiseen rikoslainsäädäntöön. Esitys on nähtävillä osoitteessa:

Työryhmä ehdottaa lapsille parempaa suojaa seksuaalirikoksia vastaan

Lain vikoja on useita, silmiinpistävin on se, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tunnusmerkistöjä on sekoiteltu momentilta toiselle, mutta tosiasiallisilla sanamuodoilla varmistettu, etteivät rangaistusasteikot oikeasti kovene. Erikoisin järjestely on laittaa alle 16-vuotiaiden kanssa sukupuoliyhdynnässä oleminen lähtökohtaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön alle, josta se lähes varmasti lievemmissä tapauksissa putoaisi tavalliseen tekomuotoon tai ikäeron ollessa pieni, rankaisemattomuuteen. Laki sisältää myös muutoksia rikosrekisterien pitämiseen ja lapsipornografian määrittelyjä epämääräistetään myös fiktiivisiin teoksiin. Jotkut voivat siis ainakin teoriassa saada sakkoja ja 5 vuodeksi rikosrekisterimerkinnän japanilaisista mangapiirrossarjoista.

Todellisuudessa olisi kaivattu selkeämpää tekojen vakavuusasteikkojen erittelyä ja rangaistusasteikkojen aitoa koventamista törkeimmissä ja väkivaltaisimmissa tapauksissa. Fiktiivinen lapsipornomateriaali tai "lapsipornomateriaali" tai nuorten seurustelusuhteet eivät vaadi tekojen vakavuusasteeseen nähden implementoitua sharia-lakia ja drakonisia yhteiskunnallisia kansalaisluottamuksen menetykseen rinnastettavia rangaistuksia osakseen. Sen sijaan vaikka tapaukset, joissa isä tai äiti käyttävät omia pieniä lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen vuodesta toiseen ja monet muut vastaavat teot vaativat nykyistä ankarampaa puuttumista.

Selkeintä olisi noudattaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinnissa normaalia suomalaista rikosoikeuskäytäntöä ja jakaa teko tavalliseen, lievään ja törkeään tekomuotoon. Lievän tekomuodon sovellusalaa voidaan erityisesti rajata ikäerojen suhteen ja sillä tavalla eriyttää ne teot, joiden sovitukseksi voi riittää sakko tai korkeintaan 2 vuoden vankeusrangaistus. Tämä mahdollistaisi vastaavasti tavanomaisesta tekomuodosta esimerkiksi 1-10 vuoden ja törkeästä tekomuodosta jopa 6-12 vuoden rangaistusasteikon, jolloin etenkään jälkimmäiset eivät kärsi kevyestä rangaistusminimistä ja sen aiemmin ohjailemasta ennakkopäätössumasta.

Miksi Kreikkaa oikeasti tuetaan?

Kreikan lainapaketti siis näyttää edelleen etenevän, niin kauan kuin minkään EU-maan parlamentti ei laita sille stoppia. Tällä hetkellä ongelmallisimpana pidän asiassa korkean asiaan liittyvän rahasumman (Suomen osalta > 1.5 miljardia euroa) ohella sitä, että Kreikan tukemisen todellisia motiiveja ei paljasteta ja esimerkiksi meille suomalaisille valehdellaan. Esitän seuraavassa muutamia nyt kierrätettyjä väitteitä kumouksineen:

• Kreikan tukeminen on tarpeen suomalaisten eläkesäästöjen turvaamiseksi.

  V: Ei todellakaan ole. Jos jotkut eläkevakuutukset ovat olleet täysin vapaaehtoisia ja vailla valtion tukea, ne joutavat mennä. Riskisijoitus mikä riskisijoitus. Valtion takuun piirissä tai lailla säädetyt eläkemaksuvelvoitteet on käsiteltävä Suomessa erikseen, tarvittaessa nytkin verovaroin, jos niitä vastaavat sijoitukset ovat romahtaneet, mutta ilman, että Kreikan valtion kassan kautta saa kiertää senttiäkään.

• Kreikan tukeminen on tarpeen pankkien pelastamiseksi.

  V: Kuten edellinen, välttämättömät tallettajia koskevat velvoitteet, kuten sovitut suomalaispankkien talletussuojat, on käsiteltävä täällä, ei kierrätettävä rahaa Kreikkaan.

• Kreikan ahdinko leviää muualle euroalueelle.

  V: Asiaa ei ainakaan helpota se, jos muu euroalue törsää Kreikkaan. Tämä se vasta riskiä levittääkin muualle kuin alkuperäiseen kohteeseensa.

Blogistin spekuloima todellinen syy Kreikan auttamispaketille on turvallisuuspoliittinen: Euroopan historia on hirvittävän sotaisa ja rauhanomaiset kaudet ja demokratiat ovat jopa alle 50 vuoden haarukassa olleet enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, puhumattakaan 1900-luvun alkupuolen molemmista maailmansodista. Pelätään, että Euroopan turvallisuuspoliittinen vakaus ei kestä romahtavia tai sotilasdiktatuureiksi ajautuvia valtioita, millainen kohtalo Kreikalla saattaisi tietysti olla kovan vararikon tullen edessä. Pahimmillaan tilanne voi sytyttää Balkanilla lähimmän vuosikymmenen sisällä sotia. (Islannin osalta riskit taas liittyivät sen Venäjän-suhteisiin ja maan sotilasstrategiseen sijaintiin keskellä Atlanttia.)

Jos tämä on syy, se pitäisi uskaltaa sanoa julki. Euroopan Unionin rakenteet on saatava sisäisesti sen verran avoimiksi, että pahimmat levottomuutta herättävät epäkohdat voitaisiin mieluummin ehkäistä kuin hädissään paikata niitä kalliilla ratkaisuilla kun ongelmat päästetään liian pitkälle.

Yksipuolista tasa-arvoa väkipakolla?

Kun vuonna 2006 vahvistettiin naisparien ja yksinäisten naisten oikeudet hedelmöityshoitoihin, oli selvää, ettei keskustelu siihen loppuisi ja myöhemmin tulisivat eteen kysymykset siitä, että vastoin lääketieteen etiikkaa, hedelmöityshoitoklinikat pakotettaisiin tarjoamaan palveluitaan naispareille, jos nämä haluavat.

Lisäksi on spekuloitavissa, että sukusolujen luovuttajan oikeudet määrätä luovutettujen sukusolujen käytöstä otettaisiin pois, kuten Ruotsissa, ja naisparit saatettaisiin jopa takautuvasti ottaa parin määritelmän alle, niin että myös sellaiset luovutukset, jotka olisi luovuttajan halusta "korvamerkitty" vain naisen ja miehen pareille annettaviin hedelmöityshoitoihin, joutuisivat väärinkäytetyiksi. Asian peittelemiseksi joku voi vastaavasti alkaa vaahdota sellaisen poikkeuslain puolesta, jossa näissä tapauksissa luovuttajan tunnistetiedot tuhottaisiin tai lopullisesti salattaisiin myös täysi-ikäisiltä luovutuksesta alkunsa saaneilta henkilöiltä.

Tämä kehityskulku ei vielä ole toteutunut. Kuitenkin sen ensimmäinen kohta, koskien hedelmöityshoitoklinikoiden omia lain kirjainta tiukempia arvopäätöksiä ja lapsen tasapainoista kehitystä koskevan pykälän soveltamista, näyttää olevan nyt propagandamyllyssä ja jos ei ihmeitä tapahdu, niin jo ensi vaalikaudella voidaan nähdä hedelmöityshoitoklinikoiden joko tarjoavan palveluitaan naispareille enempää kyselemättä tai poliisin ahdistelemana sulkevan.

Vaatimukset menevät paljon yli sen, mitä normaalisti "tasa-arvona" voidaan pitää. Erikoissyyniin joutuvat kaikki hedelmöityshoitoihin menijät, erityisesti ne, jotka käyttävät luovutettuja sukusoluja. Luovutettujen sukusolujen tapauksessa asiakkaan haastattelu ja lapsen identiteettiä ja tasapainoista kehitystä koskeva keskustelu on jopa lakisääteistä. Joillekin naispareille "tasa-arvo" merkinnee sitä, että rekisteröidyn parisuhteen tai myöhemmin jopa samaa sukupuolta olevien avioliiton ollessa voimassa, pitäisi heidän kohdallaan "unohtaa" se tosiasia, että luovutettuja siittiöitä käytettäisiin.

Ks. Helsingin Sanomien artikkeleita:

Klinikka voi kieltäytyä hedelmöityshoidon antamisesta naispareille

Naisparit passitetaan psykologille

Jokaista valtion tukea on vastattava rajoitusehto

Klara wappen!

Tänään on wapunpäivästä huolimatta äimistelty sitä, kuinka suurpoliittisella kentällä tapahtuu pyhäpäivästä välittämättä, viimeiset tiedot Kreikan tilanteestakin ovat sen mukaisia, että Suomen valtion osuus velkapaketista näyttää jatkuvasti paisuvan. Jos rahoja ei saada takaisin, kyseessä on iso menetys ja uskottavuusongelma euroalueelle. Tehtiin asiassa niin tai näin, välttämätöntä olisi tunnistaa sellaisia tilanteita etukäteen, jotka voivat luoda odottamattoman suuria rahareikiä budjettiin.

Tärkeä perussääntö, joka on tuntunut kaikesta talouskeskustelusta unohtuvan on se, että jos johonkin liiketoiminnan alaan käytetään yhteiskunnan varoja tukiaisiksi, niin vastapainona on oltava myös yhteiskunnan kyseiselle alalle tai tuensaajille velvoittamat rajoitukset. Pankkisektorilla tämä voisi mielellään tarkoittaa talletussuojallisten tilien korkokattoa, maataloudessa velvoitetta luovuttaa ylijäämäviljaa varmuusvarastoihin, ydinvoiman tapauksessa pelkkien lupapäätösten vastineena velvoitetta osallistua fuusioenergian tutkimuksen rahoitukseen, esimerkkejä on lukuisia.

Miksi tällainen rakennemalli? Syynä on se, että yhteiskunnan tuki vääristää vapaata kilpailua ja voi johtaa hallitsemattomana epätavallisen suuriin riskinottoihin ja tukien olemassaoloon adaptoituneisiin liiketoimintamalleihin alalla kuin alalla. Opiskelijoiden lukukausimaksukeskustelun kannalta on esimerkiksi mielenkiintoista verrata Ison-Britannian ja Yhdysvaltain lukukausimaksukäytäntöjen vaikutuksia näiden maiden budjeteille. Molemmille maille on yhteistä lukukausimaksujen periminen ja valtiontakaukset opintolainoille, sen sijaan maat eriävät tässä siten, että Isossa-Britanniassa on lukukausimaksukatot, joskin korkeat sellaiset, Yhdysvalloissa ei. Yhdysvalloissa tämä on johtanut siihen, että opintolainojen määrät ja niiden valtiontakaukset ovat nousseet ja yliopistot ovat voineet juuri valtiontakausten olemassaolon tähden nostaa lukukausimaksujaan paljon nopeammin kuin elinkustannusindeksi on noussut. Seurauksena ovat olleet lisääntyvät opintolainojen takaisinmaksukyvyttömyydet ja takausten kaatumisia liittovaltion ja osavaltioiden syliin. Epäsuorakin tuki koulutusalalle on luonut joillekin vapaan piikin valtion varoille, kun vastaava rajoitus on puuttunut.