Hallitus ei saa aikaan kipeitä, mutta tärkeitä säästöpäätöksiä

Verkkouutisten mukaan SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen olisi alkanut valmistella puoluettaan ennenaikaisiin vaaleihin:

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=27413:sdp-valmistautuu-ennenaikaisiin-vaaleihin&catid=27:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=3

Vaikka ennenaikaiset vaalit olisivat nykyisessä Suomessa hyvin radikaali vaihtoehto, ei minkään puolueen kannattaisi sitä vaihtoehtoa myöskään sulkea täysin pois. Toisin kuin Jutta Urpilainen katsoo, en näe pääfokuksen olevan Matti Vanhasen (kesk) päätöksessä erota puolueensa puheenjohtajuudesta, vaan muissa seikoissa. Vaalirahoitusskandaalien varjo on edelleen eduskunnan ja hallituksen yllä ja Suomen taloustilanne on salakavalasti ja uhkaavasti kiristymässä. Merkkinä tästä oli Euroopan keskuspankin huomautus budjettivajeen kohoamisesta ensi kertaa Suomen rahaliiton aikaisessa historiassa sääntöjenvastaisen korkealle tasolle.

Vuoden päässä lähestyvät vaalit halvaannuttavat hallituksen päätöksentekoa tärkeissä talouskysymyksissä, etenkin sellaisissa joiden pitäisi sisältää menoleikkauksia ja veronkiristyksiä. Yliopistouudistus ja YLE-uudistus ovat kalliissa pattitilanteessa, kun kansalaismielipide on (aiheellisesti) pudottanut pohjan lukukausimaksuilta ja mediamaksulta, mutta toisaalta ei kyetä välittömästi vero- ja muilla ratkaisuilla pontevasti kertomaan, missä kohden toimintaa tehostetaan, mistä supistetaan ja kuinka paljon palkka- ja pääomatulojen verotuksen pitäisi kiristyä. Eri taloustilanteessa tapahtuneissa hallitusneuvotteluissa tehty sopimus elintarvikkeiden ALV:n alentamisesta oli taloudellinen fiasko sillä hetkellä kun se poliittisella junttauksella oikeasti runnottiin läpi eikä siitä uskallettu perääntyä.

Edellisessä kirjoituksessani hahmottelema ongelma korkeiden asumiskulujen vaikutuksista ihmisten toimeentuloon on myös todella polttava. Jos ihmiset, joilla täyspäiväinen työ on, eivät pysty elättämään itseään sillä, vaan tarvitsisivat siinäkin tapauksessa mitä tahansa sosiaaliturvan muotoa arkielämänsä rahoittamiseen, silloin jossakin on paha rakenteellinen vika. Valtion varoja haaskaantuu piilotettuihin yritystukiin kun yhteiskunta ottaa tosiasiallisesti kontolleen osan "oikeaoppisemmassa kapitalismissa" työnantajan velvollisuuksiin kuuluvasta palkanmaksusta. Lisäksi tällaisella tavalla vääristyneet alat ovat myös ajan kuluessa hyvin työtaisteluherkkiä.