Ison Britannian salamyhkäinen oikeuskäytäntö

Iso-Britannia on Euroopan Unionissa sikäli epäilyttävä jäsen, että se ei noudata normaaleja oikeusjärjestelmän standardeja aikuisten ihmisten tekemien rikosten julkisuudessa. Tunnetusti 1990-luvun alkupuolella tuolloin 10-vuotiaat Robert Thompson ja Jon Venables murhasivat raa'asti 2-vuotiaan James Bulgerin, mistä heidät tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. On yleensäottaen tyrmistyttävää, miten alaikäiset, saati 10-vuotiaat voidaan tuomita elinkautiseen, mutta Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen vaikutusten nojalla molemmat päästettiin 18-vuotiaina ehdonalaiseen vapauteen. Molemmille annettiin uudet nimet ja henkilötunnukset.

Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että Jon Venables on huhujen mukaan jatkanut rikollista uraansa ja joutunut palautetuksi vankilaan epämääräiseksi ajaksi. Ensimmäisenä ongelmana tässä on se, että alaikäisenä saatu elinkautinen vankeustuomio on missään määrin tunnustettu, eli jos uudet rikokset eivät ole itsessään niin vakavia, että niiden rangaistusasteikko olisi ulottunut elinkautiseen, ei vankilaan pitäisi ketään palauttaa epämääräiseksi ajaksi. Toisena ja kenties vakavampana ongelmana on se, että Ison-Britannian oikeusjärjestelmä on tässäkin tapauksessa salannut Venablesin uuden henkilöllisyyden ja perusteet siihen, miksi hänet palautettiin vankilaan.

Jos sekä vankien että yleensä ihmisten oikeusturvasta halutaan pitää kiinni, täytyy lähtökohtaisesti kaikkien vangittujen ja tuomittujen tietojen olla julkisia. Tuomiolauselman on aina poikkeuksetta oltava julkinen ja perusteiden niin pitkälle, milloin ne eivät aiheuta ongelmia alaikäiselle tuomitulle (Venables ei enää ole alaikäinen eikä ole ollut uusien väitettyjen tekojen tapahtumahetkellä!), uhrille tai sivullisille. Salaiset tuomiot tarkoittavat monesti, paitsi epätietoisia uhreja ja heidän omaisiaan, vieläkin vakavammassa määrin unohdettuja vankeja ja satunnaisia vangitsemisia ja pidätyksiä.