Sodan uhrausten ansiosta Suomi pelastui

70 vuotta sitten talvisota oli juuri päättynyt ja luovutettua Karjalaa ja vuokrattua Hankoniemeä evakuoitiin kuumeisella kiireellä. Rauhanehdot olivat tulleet suomalaisille shokkina, edellisvuoden kesään asti oli eletty suhteellisen normaalisti, sitten yhtäkkiä oli tullut sota tuhoineen ja maan pinta-alasta kymmenesosa, mukaanlukien toiseksi suurin kaupunki, Viipuri, oli menetetty. Jatkosodan lopulla 1944 tragedia toistui.

Nykyaikaan suhteutettuna ihmiset voisivat kuvitella, miltä tuntuisi, jos tämä vuosi päättyisi niin, että Kymijoen sillat olisi suljettu itäänpäin kieltomerkein ja puomein, Kotka, Kouvola, Lappeenranta, Imatra ja Joensuu eivät enää olisi osa Suomea, teiden varsilta irrotettaisiin niihin suunnatut opasteet eikä niihin enää vuosikymmeniin tai koskaan monien ihmisten elinaikana pääsisi edes käymään.

Talvi- ja jatkosotien lisäksi Suomi kävi myös raskaan sisäpoliittisen ja diplomaattisen sodan, joka vaati paljon uhrautumisia ja nöyryytyksiä. Näitä olivat evakkojen asuttaminen, tätä varten tehdyt maiden pakkolunastukset, myöntyminen moniin valvontakomission vaatimuksiin, kuten sotasyyllisten tuomitsemiseen vastoin omia laillisuusperiaatteitamme ja monien järjestöjen lakkauttaminen. Monet näistä asioita toisin tehtyinä olisivat voineet niinikään johtaa itsenäisyytemme luhistumiseen.

Kiitos talvi- ja jatkosodan veteraaneille suurtyöstä, jonka ansiosta saamme elää vapaassa jäljellä olevassa osassa Suomea.