Nyt on otsikoitu, että Kokoomus ja Keskusta riitelevät keskenään veronalennusten tavasta ja kohdistuksista. Keskusta haluaisi Matti Vanhasen johdolla lykätä tuloveronalennukset hallituskauden loppuun "korotettuina" ja toteuttaa nyt elintarvikkeiden veron alennuksen, Kokoomus sen sijaan tuloveronalennuksia aiemminkin. Nämä puheet voi kuitenkin tässä vaiheessa kuitata kesähelteiden pehmustamana small-talk:ina.
Kun veroja alennetaan, niin pitää myös miettiä, mistä ne rahat otetaan. Veronalennuksia ei saisi tehdä esimerkiksi niin, että hintana olisi koulutusmäärärahojen vähentyminen sekä huonommat edellytykset tukea yliopistojen matalapalkkaisia työntekijöitä ja opiskelijoita. Veronalennukset eivät niinikään saisi näkyä kuntien lastensuojelutilanteen tai vanhustenhoidon huononemisessa. Veronalennukset ovat perusteltuja ainoastaan, jos niillä on selvä talouskasvua ja työllisyyttä tukeva vaikutus ja valtion riittävät tulot voidaan kuitenkin varmistaa.
Tähän mennessä nykyinen hallitus on suurista puheista huolimatta onneksi reaalipolitiikassa ollut veronalennusten kanssa paljon varovaisempi kuin edeltäjänsä. Saman linjan sopisi jatkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
5 kommenttia:
"Kun veroja alennetaan, niin pitää myös miettiä, mistä ne rahat otetaan."
Tuo on usein tarpeellista. Tässä tapauksessa valtiolla on käytettävissään noin puoli miljardia euroa vuodessa ENEMMÄN kuin alunperin suunniteltiin, koska työllisyys on parantunut. Tämä on lisännyt valtion "ylimääräisiä" tuloja kahdella tavalla: lisääntyneinä verotuloina, ja etenkin vähentyneinä työttömyydenhoitokuluina (joista työttömyyskorvaukset ovat vain yksi, tosin merkittävä osa. Tämän lisäksi työttömyyden väheneminen näkynee sairaustilastoissa: työssä käyvät ovat selvästi tilastollisesti havaittavasti työttömiä paremmin voivia terveydellisesti. Mainita voinee, että myös työllisyydenhallintaorganisaatio itsessään syö myös jo aika paljon varoja. Työllisyyden paraneminen voinee mahdollistaa tämän organisaation kutistamista. Tehostamisvaraa lienee, sillä organisaatio on yhä jokseenkin yhtä suuri kuin pahimpina työttömyysvuosina.
Jos veroja alentamalla voidaan edesauttaa tätä jo alkanutta myönteistä kehitystä, niiden alennus on perusteltua.
Mutta onko tämä oikea hetki elvyttää? On ennustettu, että lähivuosina voi tulla taantuma, ja jo tällä hetkellä on huolestuttavia merkkejä ilmassa. Inflaation kiihdyttämistäkään tuskin ensisijaisesti kaivataan.
Mielestäni tämän veronalennuspäätöksen ohessa pitäisi ehdottomasti keskustella myös yliopistojen rahoitusvaikeuksista. Asialla on huomattavaa merkitystä koulutuksen ja useiden työalojen kannalta.
Veronalennuksissa ei ole välttämättä kyse inflaation kasvattamisesta ja kiihdyttämisestä. Esimerkiksi suunnitteilla oleva elintarvikeveron alentaminenhan nimenomaan VÄHENTÄÄ selvästi inflaatiota. Elintarvikeveron alennuksen seurauksena myös vähävaraisemmat voivat ostaa terveellisempää ruokaa, kuin ilman veronalennusta he voisivat. Veronalennus vaikuttaakin monella tapaa: se vähentänee elintarvikkeiden tuomista ulkomailta (esim. virosta tai laivoilta, jonne ne suomalaisien tuotemerkkien ollessa kyseessä on ensin Suomesta rahdattu). Alennuksella on siten ekologisia vaikutuksia. Elintarvikeveron alennus myös kohdistuu merkittävästi pienituloisiin: ruokakustannukset kun ovat varsin samanlaisia erituloisissa talouksissa. (Varakkaammat taloudet tosin käyttävät köyhiä enemmän mm. ravintolapalveluita, mutta niitä tämä veronalennus ei edes koske: veronalennus kohdistuu niihin kustannuksiin, jotka koskevat kaikkia ihmisiä: kaupassa myytävään ruokaan).
Tuloveron alennukset voivat lisätä inflaatiota. Tosin jo tehdyt palkkaratkaisut tarkoittivat sitä, että inflaatio on korkeata (todennäköisesti yli 3 prosentin suuruista) seuraavat vuodet joka tapauksessa. Suomessa taantumaa ei ole vielä näkynyt, joten veronalennukset eivät ole elvyttävä toimi, vaan niillä saatetaan pyrkiä estämään taantuminen jo ennen kuin sitä pääsee edes tapahtumaan. Kulutusta ylimääräiset varat joka tapauksessa lisännevät. Se taas saattaa tarkoittaa lisätöitä Suomeen. "Saattaa" siksi, että kyse ei ole välttämättömästä asiasta: jos lisätulot menevät esim. kohonneeseen energian hintaan, ei positiivista työllisyyskehitystä tapahdu lisätulojen seurauksena lainkaan.
Ps. Onko yliopistoilla rahoitusvaikeuksia? Itse yliopistolta palkkaa saavana minusta tuntuu päinvastaiselta: rahaa on ylenmäärin. Näin on siitä päätellen, että sitä laitetaan paljon aivan outoihin projekteihin, joiden jo lähtökohtaisesti tiedetään olevan ketään hyödyttämättömiä. Tutkimusta tehdään nykyään paljon tutkimuksen tekemisen pakon vuoksi. Tutkimuksen tekijä saa CV:hen lisää artikkeleistaan ja konffapapereista merkintöjä, mutta tutkimus itsessään voi olla aivan triviaalia.
"Rahoitusongelmien" sijasta kyse näyttäisi enemmänkin olevan jo olemassaolevan rahoituksen kohdentamisesta. Yliopistoväestä harva lukee oman instituutionsa budjetteja, saati uskaltaa kritisoida niitä. Yliopistoissa on yhä paljon tehottomuutta. Kyse ei ole siitä, että ihmisten pitäisi tehdä enemmän työtä. Kyse on siitä, että tehdään niin paljon turhaa työtä. Halutaan tarkoituksiin nähden turhan isoja tiloja, vieläpä erittäin kalleilla tonteilla sijaitsevia (joiden kustannukset yliopisto oikeasti joutuu maksamaan: tutkimusta voitaisiin hyvin tehdä jossain halvemmassa ympäristössä). Resursseja menee paljon päällekkäiseen opetukseen (eri tiedekunnat järjestää päällekkäisiä kursseja, eivätkä tee juurikaan yhteistyötä edes saman yliopiston sisällä, vaikka yhteistyömahdollisuudet kurssien järjestämisessä yhdentyvässä maailmassa olisivat suuret jopa mannerten välillä...
Tällä hetkellä olen yksityisellä puolella töissä, mutta kokemusta on TKK:lta varsin taannoin. Lähinnä monista keskusteluista ja omienkin palkkakuittien perusteella sain käsityksen, että palkat ovat korkeita tai siedettäviä professoreilla ja virassaolevilla lehtoreilla, mutta tutkijoiden ja kokopäiväassistenttien palkat ovat matalat ja työt katkonaisia.
Lisäksi tiedän varmuudella, että eräiden tässä nimeämättömien kurssien vaatimustasoa on supistettu rahasyistä ja tutkintouudistukseen liittyneiden opintoaikojen rajauksen "hiillostamana".
Assareiden ja tutkijoiden palkat eivät tosiaan päätä huimaa, mutta se on toinen aihe. Pointtini oli se, että yliopistoissa OLEMASSAOLEVAT resurssit voisi käyttää paljon paremmin kuin nyt. Rahoitusongelmat ovat osin näennäisiä. Moni yliopistoissa oleva projekti on turha. Juuri ketään ei kiinnosta se, mitä yliopiston sisällä tapahtuu.
Yliopistot kyllä ruinaavat rahaa ulkoapäin, ja yliopistojen työntekijätkään eivät halua useinkaan kritisoida oman instituutionsa toimia. Hankkeiden tarkempi tutkimus ja niiden kulujen tarkempi seulonta voisi tarkoittaa resurssien viemisiä myös itseltä jatkossa. Osin tästä syystä johtuen saman alan asiantuntijat kehuvat kilvan toisiaan, jos pyytää vertaisarviointeja. Siksi moni tutkimusaihe saattaa saada korkeaa "kansainvälistä arvostusta" saman alan tutkijoilta, vaikka aihe sinänsä ei täyttäisi edes normaalin tieteellisen tutkimuksen kriteerejä, tai saati olisi ketään muuta kiinnostavaa. Feministinen tutkimus lienee yksi esimerkki tällaisesta aihealueesta. Tosin esimerkiksi juuri naistutkimuksen seassa on hyvääkin tutkimusta, mutta paljon myös aika lailla pseudotutkimustakin. Mutta kyllä tällaisia piirteitä löytyy myös vähemmän humanistisista yliopistoistakin monien alojen sisältä.
Huonosti välillä kohdistetun tutkimusrahoituksen ohella yliopistojen resursseja syö luokattoman raskas byrokratia ja hallinto. Raskaudella tarkoitan siihen liittyviä kuluja, ja kuitenkin kuluihin nähden huonoa ohjausta ja valvontaa.
TKK:lla joidenkin kurssien vaatimustasoa on varmaan laskettukin tutkintouudistuksen myötä. Uudistuksen myötähän diplomi-insinöörin tutkinnon laajuutta supistettiin maisteritutkinnon tasolle (ennen DI-tutkinto oli 180 ov ja maisteri 160 ov). Nyt ne ovat siis samansuuruisia laajuudeltaan. Tämän johdosta monien kurssien sisältöä supistettiin teknillisissä korkeakouluissa. Oliko päätös järkevä, on vaikea sanoa. Sitäkään on vaikea sanoa, tarvitseeko supistusten myötä poisjääneitä osioita prosentti, yli prosentin vai selvästi alle prosentin kurssin käyneistä työelämässä. Kursseilla opetettavia erikoistaitoja kun tarvitsee usein varsin harva työelämässään. Niiden opettamisen tarkoituskaan harvoin on työelämän tarpeet.
Lähetä kommentti